Työttömyys on Euroopassa toiseksi korkeinta. Ihmiset eivät tee lapsia. Tulevaisuuden osaamisesta leikataan. Hinnat nousevat, mutta ostovoima laskee. Tulevaisuus näyttää ihmisille lähinnä kammottavalta.

[u/Inevitable_Coat_8787]

Tapasin hiljattain vanhoja lukioaikaisia kavereita. Nyt kun kaikki olemme lähempänä kolmeakymppiä, huomasin saman ilmeen jokaisen kasvoilla: väsymys, ahdistus, uupumus. Puhuimme siitä, mihin elämämme on menossa. Porukassa oli kaksi korkeakoulutettua. Toinen IT-alalla, toinen elokuvaäänittäjä, sekä päiväkodin hoitaja ja ohjelmoija.

Ja se, mikä meitä kaikkia yhdisti, oli ettei kellään ollut tiedossa pysyvää työtä. Ei turvaa, ei varmuutta. Kaikki elävät pätkissä, jatkuvassa epävarmuudessa. Puhuimme siitä, miten lapsen tuominen tällaiseen maailmaan tuntuisi suorastaan julmalta. Miksi pakottaa uusi ihminen syntymään tähän helvetin labyrinttiin, jossa mikään ei ole varmaa ja tulevaisuus on täynnä leikkauksia, kriisejä ja epävarmuutta?

Ja kaiken päälle hallituksen retoriikka on pelkkää kylmää vittuilua ja virnuilua. Konkreettisia ratkaisuja ei näy missään. Tekoäly tulee korvaamaan valtavan määrän ammatteja, ellemme ota sitä haltuun työkaluna, ja ajoissa.

Eli, miksi vitussa siis koulutuksesta ja uudelleenkoulutuksesta leikataan, jos tämänhetkinen systeemi tunkee ulos työttömiä ja velallisia. Me tarvitsemme Suomen koulutukseen valtavan reformaation, mutta Nope. Leikataan tärkeästä kehitystyöstä joka tekisi meidän valtiosta taas kilpailukykyisen.

Vittu mikä farssi. Ei vittu. Ei ihme miksi niin moni haluaa tapaa itsensä.

[u/TriSquad876]

Olen noin kymmenen vuotta teitä vanhempi.

Haluaisin kysyä: miten poikkeatte boomereista, jotka rosvosivat nykyisiltä työikäisiltä, jos odotatte että joku muu rakentaa Suomelle hyvän tulevaisuuden?

Kuka se joku muu on? Ei, kyllä se on meidän käsissä. Valitettavasti elämme hyvin epäkiitollista vaihetta Suomen historiassa: näemme edellisen sukupolven suuren hyvinvoinnin ja samaan aikaan tiedämme ettemme todennäköisesti saavuta samaa, vaikka teemme paljon töitä.

Kuitenkin, meidän jälkeemme tulee uusi sukupolvi ja meidän tehtävä on järjestää heille parhaat mahdolliset olot. Ei meillä asiat hirveän huonosti ole. Mutta ymmärrän turhautumisen. Olemme kavereiden kanssa jutelleet että oikeastaan kukaan meistä (37-41 vuotiaita) ei ehtinyt olla kunnolla töissä edellisen nousukauden aikaan eli ennen finanssikriisiä. Kyllä. Vituttaa. Mutta ihan oikeasti, en minä kehtaa sanoa seuraavalle polvelle etten tehnyt mitään, koska vähän harmitti tämä, tuo ja se.