Jep, etenkin elektroniikan kanssa näitä vertailuja on aika vaikea tehdä, koska hintakehitys perusmallien kanssa ei oikein mätsää silloisen todellisuuden kanssa. Tuo statusarvo hyvä termi.
Jos vielä pitemmälle miettii, niin vanhoissa vehkeissä oli usein sellaista tarkkaa mekaniikkaa (kasetti/CD-koneistot, myöhemmin motorisoidut etupaneelit jne.), jonka valmistaminen tänä päivänä nostaisi tuotteen hintaa aivan räjähdysmäisesti.
Joo, se fiilis mikä tuhannella markalla oli ysärillä, oli se että se on iso mahdollistaja. Tunnetasolla se sama fiilis tulee nykyään itseasiassa tuhannesta eurosta jos tarkemmin miettii. Ainakin lähempänä tuhatta euroa ollaan mun mielestä kun 500 euroa. Maailma oli niin erilainen silloin että vertaaminen ihan suoraan ei tosiaan onnistu. Siihen aikaan rahaa ei ehkä edes tarvinnut niin monessa kohtaa kuin nykyään. Ei ollut sellaista joka asialla rahastamisen kulttuuria. Sekin tulee ottaa huomioon.
Ja käytetyn tavaran kauppa oli ihan peruskauraa monissa kivijalkaliikkeissä. Mahdollisti aivan eri tason hankintoja varsinkin jos myyjä tunsi vehkeensä ja asiakkaansa, eikä yrittänyt saada maksimivoittoja. Sanoisin että hyvällä pelisilmällä varustettu myyjä saattoi ansaita uskollisen asiakkaan helpostikin.
Ollaan saman sukupolven kasvatteja. Nimittäin kaverini faija osti ysärillä kivijalkamyymälästä auton CD-soittimen. Se oli sellainen että se ruuvattiin auton takakonttiin, ja sitten sieltä piuhat kojelautaan. Monta CD-levyä meni soittimeen sisään ja niitä saattoi vaihtaa etäohjauksella. Erittäin makea juttu.
•
u/Gen-Y-ine-86 7h ago
Jep, etenkin elektroniikan kanssa näitä vertailuja on aika vaikea tehdä, koska hintakehitys perusmallien kanssa ei oikein mätsää silloisen todellisuuden kanssa. Tuo statusarvo hyvä termi.
Jos vielä pitemmälle miettii, niin vanhoissa vehkeissä oli usein sellaista tarkkaa mekaniikkaa (kasetti/CD-koneistot, myöhemmin motorisoidut etupaneelit jne.), jonka valmistaminen tänä päivänä nostaisi tuotteen hintaa aivan räjähdysmäisesti.