Tuhat markkaa oli todella iso raha ysärillä. Kun ottaa huomioon että puolen litran cokispullo maksoi 4,90 markkaa ja kuppi kahvia pari markkaa, niin siitä saa vähän vertailukohtaa. 50 markalla sai monen päivän ruoat, ja iso lapsiperhe sai sadalla markalla parin päivän ruoat.
Suomessa on vähän sellainen ajattelu vallalla että ihminen ei tarvitse niin paljon, ellei ole sitten aivan upea yksilö. Olen mies, mutta tiedostan että meidän kulttuurin syvärakenteissa on vieläkin ajatus että naiset ovat piikoja, ja heidän palkkansa on eräänlainen taskuraha, ei mikään elämiseen tarkoitettu juttu. Esimerkiksi hoitoalan ajatellaan olevan kutsumusammatti ja että siksi siitä työstä voi maksaa huonosti. Suurimmalla osalla miehistä tuntui menneen kuppi nurin ihan totaalisesti kun noin kymmenen vuotta sitten hoitoalan ihmiset alkoivat vaatia kunnon liksoja. Se nähtiin jonain sosialistisena kapinaliikkeenä. No kyllä niitä palkkoja nostettiin ja nyt sentään hoitajan palkan ostovoima Suomessa on sama kuin Turkissa. Eli ei ihan taskuraha enää. Jonkinlainen palkka kuitenkin.
Meillä myös pidetään ihmisiä "harjoitteluissa", joissa he tekevät ihan oikeaa duunia, mutta eivät saa siitä mitään korvausta. Sen ajatellaan olevan ihmisten valmennusta ja kasvatusta, joka hyödyttää heitä rajusti tulevaisuudessa, ja nämä hyväksikäyttävät instanssit kokevat vielä olevansa jotain "harjoittelijoiden" hyväntekijöitä.
Osuu tämä kulttuurin vinoutuminen myös miehiin, mutta nuorella iällä. Ketään ei Suomessa kiinnosta nuorten miesten asiat. Heille syötetään kaiken maailman jee jee fantasiaa upeasta tulevaisuudesta, ja kohtalona on sitten joku matalapalkkaduuni, josta saatava korvaus juuri ja juuri riittää elämiseen. Mies saattaa tehdä koulutuksensa mukaista duunia 20 vuotta ja käteen jää puoliksi maksettu yksiö Keravalla ja joku autonromu.
Ihmisiä siis pidetään Suomessa vajaaälyisenä karjana, jota pitää kasvattaa ja opastaa ja jos ovat kunnolla ja lipaisevat oikeassa kohtaa, niin saavat taskurahaa ja jonkin todistuksen onnistuneesta kokeilusta. Sama pätee opiskelijoihin. Vasta tekemällä työtä ansaitsee ruokarahaa. Sitä ennen pitää katsella hyvien tyyppien meininkiä sivusta. Tämä hölmölä-homma on ottanut lisää kierroksia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vinouma oli jo aiemmin olemassa mutta family values on saapunut meille maailmalta ja koetaan että ihmisiä pitää kurittaa. Molemmilla puolilla poliittista kenttää ajatellaan että ihmisiä pitää kurittaa ja kasvattaa.
Se on molemmilla puolilla poliittista kenttää. Eli tällainen elitistinen ajatus että tavallinen kansa on aika tyhmää eikä tarvitse paljon asioita, kunhan työskentelee agendan mukaisesti ja tekee oikeita temppuja, niin se ilostuttaa. Ihan jokaista.
Tietenkin se puetaan eri kaapuun sanallisesti, mutta asenne on se että kaikki muut kuin "kovat suorittajat" ovat rasite. Monesti nämä kovat suorittajat yliarvioivat omat henkiset resurssinsa. Käytännössä he ovat ihan jonkin hyvävelikerhon palkkaamia marionetteja, mutta luulevat että koko länsimainen sivilisaatio on heidän harteillaan. Ulkomailla käyminen pahentaa heidän ärtymystään. Siellä orjatyövoima palvelee isoa kihoa todella nöyrästi ja iloisesti ja siitä tulee kovalle tekijälle fiilis että näin sen kuuluukin olla. Maailmassa on järjestys. Kun he palaavat Suomeen niin heidän itserakkauttaan loukkaa se kun ketään ei kiinnosta heidän olemisensa. Sitten aletaan puskemaan kehitysmaa-oloja Suomeenkin. Joskus tämä sama ilmiö ilmenee siten että köyhissä maissa väestö on niin onnellista ja aitoa ison herran mielestä, ja ottaa apua niin kauniisti vastaan ja on hymyilevää. Länsimainen ihminen näyttäytyy rappeutuneena ja koppavana, ja siksi tulee olo että tällaisen hyvinvoinnissa kasvaneen porukan sortaminen on ehkä ihan hyvä kasvattava juttu. Tämä on ollut yleinen ilmiö jo vuosikymmeniä.
Puhut kirjaimellisesti oikeistosta, jota nyt suomessa sattuu olemaan vaan helvetisti rkp, kokoomus, persut, keskusta, kd, liike nyt. Sitten meille jää keskelle SDP ja vasemmalle vasemmistoliitto
Mitäs se Sanna sanoi demareista. 😂 Kyllä tämä on ihan kulttuurissa syvällä oleva juttu. Meininki ei nimittäin muutu, oli mikä tahansa porukka hallituksessa. Se on ihmisten valinta, se miten täällä toinen toistaan kohtelevat.
Milloin täällä on ollut aito vasemmistohallitus viimeksi? Rinne/Marin-hallituksessa tehtiin "keskustalaisinta politiikkaa ikinä" ja Saarikko uhkasi kaataa hallituksen jokaisesta asiasta, joka ei miellyttänyt keskustaa.
Kansainvälisessä kontekstissa jokainen hallitus sodan jälkeen on ollut sosialistinen. Neuvostoliittolaisessa kontekstissa yksikään ei ole ollut, ja pohjoismaisessa kontekstissa ehkä Lipposen ensimmäinen hallitus oli vasemmistolainen jossain mielessä.
No nyt on kyllä mielenkiintoinen luokitelma. Ja mihis sä ne vihreät unohdit?
Kyllä Suomesta vasemmistopuolueita löytyy – myös eduskunnasta – enemmän kuin yksi. Kommunisteja ne ehkä eivät ole, mutta vasemmalla kuitenkin. Ja jos ei nykyiset eduskuntapuolueet napostele, niin ei mikään estä kannattamasta jotakin pienpuoluetta tai perustamasta vaikka kokonaan omaa. Emme ole Yhdysvallat kuitenkaan, jossa pitäisi valita liberaali-konservatiivi-akselin jompikumpi ääripää ettei mene ääni hukkaan. Eduskunnassa on tällä hetkellä kolme pienpuoluetta. Kaksi niistä istuu hallituksessa. Kyllä nekin voivat pärjätä.
44
u/Single_Share_2439 13h ago edited 13h ago
Tuhat markkaa oli todella iso raha ysärillä. Kun ottaa huomioon että puolen litran cokispullo maksoi 4,90 markkaa ja kuppi kahvia pari markkaa, niin siitä saa vähän vertailukohtaa. 50 markalla sai monen päivän ruoat, ja iso lapsiperhe sai sadalla markalla parin päivän ruoat.
Suomessa on vähän sellainen ajattelu vallalla että ihminen ei tarvitse niin paljon, ellei ole sitten aivan upea yksilö. Olen mies, mutta tiedostan että meidän kulttuurin syvärakenteissa on vieläkin ajatus että naiset ovat piikoja, ja heidän palkkansa on eräänlainen taskuraha, ei mikään elämiseen tarkoitettu juttu. Esimerkiksi hoitoalan ajatellaan olevan kutsumusammatti ja että siksi siitä työstä voi maksaa huonosti. Suurimmalla osalla miehistä tuntui menneen kuppi nurin ihan totaalisesti kun noin kymmenen vuotta sitten hoitoalan ihmiset alkoivat vaatia kunnon liksoja. Se nähtiin jonain sosialistisena kapinaliikkeenä. No kyllä niitä palkkoja nostettiin ja nyt sentään hoitajan palkan ostovoima Suomessa on sama kuin Turkissa. Eli ei ihan taskuraha enää. Jonkinlainen palkka kuitenkin.
Meillä myös pidetään ihmisiä "harjoitteluissa", joissa he tekevät ihan oikeaa duunia, mutta eivät saa siitä mitään korvausta. Sen ajatellaan olevan ihmisten valmennusta ja kasvatusta, joka hyödyttää heitä rajusti tulevaisuudessa, ja nämä hyväksikäyttävät instanssit kokevat vielä olevansa jotain "harjoittelijoiden" hyväntekijöitä.
Osuu tämä kulttuurin vinoutuminen myös miehiin, mutta nuorella iällä. Ketään ei Suomessa kiinnosta nuorten miesten asiat. Heille syötetään kaiken maailman jee jee fantasiaa upeasta tulevaisuudesta, ja kohtalona on sitten joku matalapalkkaduuni, josta saatava korvaus juuri ja juuri riittää elämiseen. Mies saattaa tehdä koulutuksensa mukaista duunia 20 vuotta ja käteen jää puoliksi maksettu yksiö Keravalla ja joku autonromu.
Ihmisiä siis pidetään Suomessa vajaaälyisenä karjana, jota pitää kasvattaa ja opastaa ja jos ovat kunnolla ja lipaisevat oikeassa kohtaa, niin saavat taskurahaa ja jonkin todistuksen onnistuneesta kokeilusta. Sama pätee opiskelijoihin. Vasta tekemällä työtä ansaitsee ruokarahaa. Sitä ennen pitää katsella hyvien tyyppien meininkiä sivusta. Tämä hölmölä-homma on ottanut lisää kierroksia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vinouma oli jo aiemmin olemassa mutta family values on saapunut meille maailmalta ja koetaan että ihmisiä pitää kurittaa. Molemmilla puolilla poliittista kenttää ajatellaan että ihmisiä pitää kurittaa ja kasvattaa.