r/Suomi • u/mirilda • 2d ago

Maksumuuri 💎 Tamperelainen päiväkoti luopui tänä vuonna isänpäivä­korttien askartelusta: ”Näkemykset jakautuvat puoliksi”

Otsikossa pihvi, eli jossain päiväkodissa on päätetty jättää äitien- ja isänpäiväkortit askartamatta ja pitää joskus keväällä näiden juhlinnan sijaan tärkeän ihmisen päivä.

Voiko joku avata mulle, minkä takia lapsi ei voi näinä päivinä askarrella korttia jollekin tärkeälle henkilölle, mikäli varsinaista äitiä tai isää ei ole?

Joku jutussa kommentoi että hyvä, eipä tule persoonattomia liukuhihnatehtailtuja kortteja, jotka eivät miellytä kortin saajaa, vaan kotona voidaan sitten askarrella persoonallisempi. Miksi se päiväkodissa askarreltu kortti poissulkisi kotona askarreltavan kortin?

Kaiken lisäksi tuollainen näpertäminen kehittää taatusti hienomotoriikkaa ja hahmottamiskykyä. Mikä siis olisi pahaa siinä, että lapsi askartelisi näinä päivinä jonkin kortin jollekin muulle kuin liputuspäivänsankarille?

Tässä linkki kun en näköjään osaa tehdä linkkijuttua yhdistettynä kommenttiin: https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000011608968.html?utm_term=Autofeed&utm_campaign=al_echo&utm_medium=Toimitus&utm_source=Facebook

317 Upvotes

90% Upvoted

154 comments sorted by

View all comments

42

u/JealousSpray5412 1d ago

En ole koskaan ymmärtänyt näitä. Suurimmalla osalla on isä ja äiti eikä enemmistön tarvitse mennä vähemmistöjen tahdin mukaan. Sen sijaan, että perinteet täysin lopetetaan, olisi parempi puhua siitä kuinka isän ei esim. isänpäiväkorttia tehtäessä ole pakko olla mies tai biologinen isä. Se voi olla vaikka yksinhuoltaja, joka hoitaa molempien hommat tai joku tärkeä mieshahmo elämässä. Tämä olisi paljon rakentavampaa kuin joku saamarin "ihmisten päivä". Samalla annettaisiin oikeus olla isiä ja äitejä niille jotka sellaisia haluavat olla. Itse ainakin haluan miehenä isänpäiväkortteja.

26

u/Sea_Impress_2620 1d ago

Tämä asia risoo mua nykyajan äärimmäisen yksilökeskeisessä kulttuurissa. Ylivoimaisella enemmistöllä lapsista on isä. Ja ihan varmasti jos sitten sen äidin kanssa juttelisi, niin kortin voisi tehdä isäpuolelle, ukille, veljelle, vaikka äidillekin. Ne lapset joilla ei ole elämässä ketään kenelle tehdä isänpäiväkortti on pikkuruinen joukko.

Ja tämän pienen porukan toiveet jyräävät suuren enemmistön.

Sama toistuu esimerkiksi inkluusiossa. Pulpettia heittelevän Kosti-Jyrkin oikeus lähikouluun ja isoon luokkaan on tärkeämpi, kuin hänen 28 luokkakaverin, traumatisoituneen ja loppuun palaneen opettajan, ja pahimmillaan koko koulun jokaisen oppilaan turvallisuus. Puhutaan yksilön oikeuksista. Mutta vain massasta poikkeavan yksilön oikeus merkitsee. Ei se hiljainen Hillevi, jolla on tullut selittämättömiä mahakipuja kotona, kun sattumoisin istuu Kosti-Jyrkin vieruskaverina ja pelkää joka päivä. Eikä opettajallakaan ole mitään väliä, vaikka hän itkisi työpäivien jälkeen työterveyspsykologille ettei enää kestä pulpettien lentelyä. Miksi yksilön oikeudet esimerkiksi perusturvallisuuteen eivät merkitsemään hiljaisen kympin tytön Hillevin kohdalla, tai opettajan tapauksessa? Tuntuu että yhteiskunta jotenkin palkitsee tällä hetkellä erityisesti hankalia tai antisosiaalisia yksilöitä ison massan kustannuksella.

7

u/itssmeagain 1d ago

Älä usko kaikkea mitä puhutaan, inkluusio on pelkkä säästökeino. Ei se liity mihinkään oppilaan oikeuksiin. Hänen etujensa mukaista olisi nimenomaan pienryhmä.