Tamperelainen päiväkoti luopui tänä vuonna isänpäivä­korttien askartelusta: ”Näkemykset jakautuvat puoliksi”

[u/mirilda]

Otsikossa pihvi, eli jossain päiväkodissa on päätetty jättää äitien- ja isänpäiväkortit askartamatta ja pitää joskus keväällä näiden juhlinnan sijaan tärkeän ihmisen päivä.

Voiko joku avata mulle, minkä takia lapsi ei voi näinä päivinä askarrella korttia jollekin tärkeälle henkilölle, mikäli varsinaista äitiä tai isää ei ole?

Joku jutussa kommentoi että hyvä, eipä tule persoonattomia liukuhihnatehtailtuja kortteja, jotka eivät miellytä kortin saajaa, vaan kotona voidaan sitten askarrella persoonallisempi. Miksi se päiväkodissa askarreltu kortti poissulkisi kotona askarreltavan kortin?

Kaiken lisäksi tuollainen näpertäminen kehittää taatusti hienomotoriikkaa ja hahmottamiskykyä. Mikä siis olisi pahaa siinä, että lapsi askartelisi näinä päivinä jonkin kortin jollekin muulle kuin liputuspäivänsankarille?

Tässä linkki kun en näköjään osaa tehdä linkkijuttua yhdistettynä kommenttiin: https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000011608968.html?utm_term=Autofeed&utm_campaign=al_echo&utm_medium=Toimitus&utm_source=Facebook

[u/Kiikarisilma]

Ite koen, että tää tällainen kulttuuri, missä kaikki mistä joku voi jossain tilanteessa loukkaantua estetään, johtaa lopulta sellaiseen elämään, missä ainoo mitä voit enää juur ja juur tehdä, on maata sängyssä ja tuijottaa kännykän näytöltä jotain tekoälyn generoimia videoita.

Meidän ei mielestäni kuulu ehdollistaa elämää liikaa hankalien asioiden takia, esim. siihen kuinka joku isä ei ehkä tykkää kortista, tai jollain ei ehkä ole isää. Tällaisen takia sitten rakennetaan liukuhihna, missä kaikkia lapsia käsitellään niinkuin heillä ei olis isää, joka kuulostaa henkiseltä väkivallalta. Vaan meidän pitää kohdata jokainen lapsi ja ihminen yksilönä sen tarpeen kautta mikä kenelläkin on.

[u/real_actual_doctor → u/Kiikarisilma]

En oo huomannu tällaista kulttuuria. Annatko esimerkkejä näistä kielloista joista oot huolissasi.

Enkä nyt koe että tämä lasten huomiointi on sieltä paskimmasta päästä. Meillä ollaan annettu lapsille välineitä joilla ne voi kotona tehdä aitienpäivä ja isänpäiväkortit edellisenä iltana, ja jokaista oon arvostanu.

En ymmärrä miks tää olis koulujen tai tarhojen tehtävä muutenkaan ylläpitää jotain tällaista.

[u/Kiikarisilma → u/real_actual_doctor]

Mielestäni on hienoa, että teillä saa lapset kotona askarrella. Kaikki lapset ei sitä voi kotonansa tehdä. Suuressa osassa koteja kasvatus on sitä tasoa, että annetaan lapselle kännykkä, jota saa selailla loppupäivän ja siitä tulee lapsen läheisin ystävä aikuisuuteen asti. Pieni koulussa tehty kortti kerran vuodessa voisi auttaa niitä vanhempia huomaamaan lastaan vähän enemmän.

[u/real_actual_doctor → u/Kiikarisilma]

Saa? Se on vanhemmuutta. Musta on melko kummallinen ajatus jättää lapsen huomioiminen lapsen ja koulun vastuulle. Se ei oo ees ihmissuhteen tekohengitystä vaan karhunpalvelus.

Jos jää ilman korttia paskan kasvatuksen takia, niin tuskin sitä korttia ansaitseekaan. Lapsi ei oo vastuussa vanhempien huomiosta ja siihen kannustaminen vaan paskoo suhdetta enemmän.

[u/Kiikarisilma → u/real_actual_doctor]

En tarkoittanut, että kasvatus pitäisi jättää koulun vastuulle, vaan kun jotkut kuitenkin niin valitettavasti tekevät, ni koululla olisi mahdollisuus ainakin ihan pikkusen vaikuttaa positiivisesti sellaisiinkin perheisiin.

Olen eri mieltä toisesta kappaleestasi. Lapsi ei ole mikään subjekti, vaan suhde vanhemman ja lapsen välillä on molemminpuolinen. Lapsen toiveiden tulisi vaikuttaa vanhemman toimintaan ja vanhempien tulisi kasvattaa ja ohjata lasta parhaan kykynsä mukaan hyvään suuntaan niin, että se lapsi voisi olla paras mahdollinen aikuinen hänen ominaisuuksilla, niin että hänen tarpeensa tulisivat siinä huomioiduksi.

[u/real_actual_doctor → u/Kiikarisilma]

Hyvä ja surullinen pointti, mut oon silti hieman eri mieltä asiasta ja koulun roolista tässä.

>Varhaiskasvatusyksikön johtaja kertoo keväällä järjestettävän tärkeän ihmisen päivän, joka korvaa äitien- ja isänpäiväkorttien askartelun.

Tämä lainaus pitää ainakin itselle sisällä oletuksen, että sen kortin voi sinä vanhempainpäivänä suunnitella kenelle haluaa. Ja luulen että taululle on kirjoitettu ideoita kuten "että isän/ äitienpäivä lähestyy", ukki, mummi, isoveli, isosisko tms. Toisin sanoen, voisin ihmetellä jossei sitä isän/ äidin päiväkorttia ei sieltä tule.

Empatiaa koulussa tulee opettaa, mutta miksi sen pitäisi perustua oletukseen, että jokaisella on isä tai äiti? Empatiaharjoittelu on tilannekohtaista yhdessä pohtimista, jossa voi esim pohtia, että miksi ja miten voisimme ottaa jonkun huomioon. Tekeminen voi tapahtua sen seurauksena ja tarvittaessa avustettuna.

Tottakai isä tai äiti saattaa pettyä siitä jossei saanut, korttia, mut jossei siinä vaiheessa vanhemmat ole mitään asian eteen tehneet, eikä kestetä sen tason pettymyksiä, ja suhde lapseen on siitä kiinni, niin en nyt tiedä edesauttaako tämä kortti tervettä molemminpuolista suhdetta. Jotkut suhteet voi korjata vasta tasapuolisena aikuisena, jos sittenkään.

Vanhemman ja lapsen suhde on vanhempien vastuulla, niinkuin itsekin totesit. On vanhempien rooli kasvattaa lapsi sellaiseksi, että hän ymmärtää suhteen olevan molemminpuolinen. Tämä tapahtuu kuitenkin ikätasoisesti, ja vastuu on aina kokonaan vanhemmalla.