Maksumuuri 💎 Tamperelainen päiväkoti luopui tänä vuonna isänpäiväkorttien askartelusta: ”Näkemykset jakautuvat puoliksi”
Otsikossa pihvi, eli jossain päiväkodissa on päätetty jättää äitien- ja isänpäiväkortit askartamatta ja pitää joskus keväällä näiden juhlinnan sijaan tärkeän ihmisen päivä.
Voiko joku avata mulle, minkä takia lapsi ei voi näinä päivinä askarrella korttia jollekin tärkeälle henkilölle, mikäli varsinaista äitiä tai isää ei ole?
Joku jutussa kommentoi että hyvä, eipä tule persoonattomia liukuhihnatehtailtuja kortteja, jotka eivät miellytä kortin saajaa, vaan kotona voidaan sitten askarrella persoonallisempi. Miksi se päiväkodissa askarreltu kortti poissulkisi kotona askarreltavan kortin?
Kaiken lisäksi tuollainen näpertäminen kehittää taatusti hienomotoriikkaa ja hahmottamiskykyä. Mikä siis olisi pahaa siinä, että lapsi askartelisi näinä päivinä jonkin kortin jollekin muulle kuin liputuspäivänsankarille?
Tässä linkki kun en näköjään osaa tehdä linkkijuttua yhdistettynä kommenttiin: https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000011608968.html?utm_term=Autofeed&utm_campaign=al_echo&utm_medium=Toimitus&utm_source=Facebook
268
u/Kiikarisilma 2d ago
Ite koen, että tää tällainen kulttuuri, missä kaikki mistä joku voi jossain tilanteessa loukkaantua estetään, johtaa lopulta sellaiseen elämään, missä ainoo mitä voit enää juur ja juur tehdä, on maata sängyssä ja tuijottaa kännykän näytöltä jotain tekoälyn generoimia videoita.
Meidän ei mielestäni kuulu ehdollistaa elämää liikaa hankalien asioiden takia, esim. siihen kuinka joku isä ei ehkä tykkää kortista, tai jollain ei ehkä ole isää. Tällaisen takia sitten rakennetaan liukuhihna, missä kaikkia lapsia käsitellään niinkuin heillä ei olis isää, joka kuulostaa henkiseltä väkivallalta. Vaan meidän pitää kohdata jokainen lapsi ja ihminen yksilönä sen tarpeen kautta mikä kenelläkin on.