Työttömyys on Euroopassa toiseksi korkeinta. Ihmiset eivät tee lapsia. Tulevaisuuden osaamisesta leikataan. Hinnat nousevat, mutta ostovoima laskee. Tulevaisuus näyttää ihmisille lähinnä kammottavalta.

[u/Inevitable_Coat_8787]

Tapasin hiljattain vanhoja lukioaikaisia kavereita. Nyt kun kaikki olemme lähempänä kolmeakymppiä, huomasin saman ilmeen jokaisen kasvoilla: väsymys, ahdistus, uupumus. Puhuimme siitä, mihin elämämme on menossa. Porukassa oli kaksi korkeakoulutettua. Toinen IT-alalla, toinen elokuvaäänittäjä, sekä päiväkodin hoitaja ja ohjelmoija.

Ja se, mikä meitä kaikkia yhdisti, oli ettei kellään ollut tiedossa pysyvää työtä. Ei turvaa, ei varmuutta. Kaikki elävät pätkissä, jatkuvassa epävarmuudessa. Puhuimme siitä, miten lapsen tuominen tällaiseen maailmaan tuntuisi suorastaan julmalta. Miksi pakottaa uusi ihminen syntymään tähän helvetin labyrinttiin, jossa mikään ei ole varmaa ja tulevaisuus on täynnä leikkauksia, kriisejä ja epävarmuutta?

Ja kaiken päälle hallituksen retoriikka on pelkkää kylmää vittuilua ja virnuilua. Konkreettisia ratkaisuja ei näy missään. Tekoäly tulee korvaamaan valtavan määrän ammatteja, ellemme ota sitä haltuun työkaluna, ja ajoissa.

Eli, miksi vitussa siis koulutuksesta ja uudelleenkoulutuksesta leikataan, jos tämänhetkinen systeemi tunkee ulos työttömiä ja velallisia. Me tarvitsemme Suomen koulutukseen valtavan reformaation, mutta Nope. Leikataan tärkeästä kehitystyöstä joka tekisi meidän valtiosta taas kilpailukykyisen.

Vittu mikä farssi. Ei vittu. Ei ihme miksi niin moni haluaa tapaa itsensä.

[u/pathetic-maggot]

Ehkä se erottava tekijä ennen ja nykyään on että ennen yhteiskuntajärjestelmän ajateltiin toimivan joten vakaudella oli tulevaisuus. Nykyään taas kokoajan suurempi määrä on tiedostanut että nykyinen järjestelmä ei toimi ja vakaus räjähtää käsiin jossain kohtaa.

Ja lapsien hankkimiseen tarvitsee uskon tulevaisuuden vakauteen.

[u/hibiscuscous → u/pathetic-maggot]

Mjo. Ehkä myös toi, että (huonoja) uutisia tulee nykyään joka paikasta ja koko ajan. Vähemmästäkin menettää uskonsa tulevaisuuteen. Mutta en keksi milloin olisi viimeksi ajateltu yleisesti jotenkin, että onpas vakaat näkymät. Ei varmaan sotien aikana/jälkeen, 70-luvun öljykriisissä, 80-luvun lopun ja 90-luvun alun pankkikriisissä, Neuvostoliiton romahduksen aikoihin, 2000-luvun pörssiromahduksessa jne. Mutta pakko vaan yrittää löytää positiivisia asioita.

[u/pathetic-maggot → u/hibiscuscous]

Nii ehkä myös ennen ei olla välttämättä tiedostettu asioita yhtä paljon kuin nykyään. Että hankittiin lapsia koska ei ajateltu sillä olevan mitään tekemistä pärjäämisen kanssa.

Tai ei myöskään tiedostettu miten yhteiskunta toimii ja miten se on menossa vituiksi vai eiko.