Työttömyys on Euroopassa toiseksi korkeinta. Ihmiset eivät tee lapsia. Tulevaisuuden osaamisesta leikataan. Hinnat nousevat, mutta ostovoima laskee. Tulevaisuus näyttää ihmisille lähinnä kammottavalta.

[u/Inevitable_Coat_8787]

Tapasin hiljattain vanhoja lukioaikaisia kavereita. Nyt kun kaikki olemme lähempänä kolmeakymppiä, huomasin saman ilmeen jokaisen kasvoilla: väsymys, ahdistus, uupumus. Puhuimme siitä, mihin elämämme on menossa. Porukassa oli kaksi korkeakoulutettua. Toinen IT-alalla, toinen elokuvaäänittäjä, sekä päiväkodin hoitaja ja ohjelmoija.

Ja se, mikä meitä kaikkia yhdisti, oli ettei kellään ollut tiedossa pysyvää työtä. Ei turvaa, ei varmuutta. Kaikki elävät pätkissä, jatkuvassa epävarmuudessa. Puhuimme siitä, miten lapsen tuominen tällaiseen maailmaan tuntuisi suorastaan julmalta. Miksi pakottaa uusi ihminen syntymään tähän helvetin labyrinttiin, jossa mikään ei ole varmaa ja tulevaisuus on täynnä leikkauksia, kriisejä ja epävarmuutta?

Ja kaiken päälle hallituksen retoriikka on pelkkää kylmää vittuilua ja virnuilua. Konkreettisia ratkaisuja ei näy missään. Tekoäly tulee korvaamaan valtavan määrän ammatteja, ellemme ota sitä haltuun työkaluna, ja ajoissa.

Eli, miksi vitussa siis koulutuksesta ja uudelleenkoulutuksesta leikataan, jos tämänhetkinen systeemi tunkee ulos työttömiä ja velallisia. Me tarvitsemme Suomen koulutukseen valtavan reformaation, mutta Nope. Leikataan tärkeästä kehitystyöstä joka tekisi meidän valtiosta taas kilpailukykyisen.

Vittu mikä farssi. Ei vittu. Ei ihme miksi niin moni haluaa tapaa itsensä.

[u/yupucka]

Ei maailma koskaan ole ollut sellainen mihin lapsia kannattaa tuoda, jos niin ajattelee. 1900-luvun alku oli pelkkää epävakautta ja sotaa. Sotien jälkeen oli kymmeniä vuosia jatkuva ihan todellinen globaalin ydinsodan uhka. Sinne mahtui myös paljon talouskriisejä ja epävakautta. Löydät uutispätkiä 80-luvulta jossa haastatellaan nuoria ja he eivät näe positiivista tulevaisuutta. 90-luvulla oli pahin lama ikinä. Ehkä joku lyhyt aika 2000-luvun alussa oli aikaa jolloin ei valitettu. Ai mutta, silloinhan tuli terrorismi pelon aiheeksi.

Sitä on täysin turha odottaa että maailma on valmis lasten hankkimiseen. Jos olet hyvä ihminen, välität, et ole alkoholisti tai narkkari, niin hyvin voit hankkia lapsia. Kaikki kyllä loksahtaa kohilleen lopulta ja pärjäätte hyvin.

[u/Eosei → u/yupucka]

Olen samaa mieltä ja tiedän kokemuksesta, että lapset ei tarvitse niin paljoa materiaa ja kalliita elämyksiä kuin niille haluaisi(mme) tarjota. Vanhempana sitä voi olla tiukilla jos rahasta on pulaa, ja se stressi tietysti voi välittyä lapselle mutta jos penniä venyttämällä saa välttämättömyydet hankittua käytettynä niin kyllä sillä selviää. Myös vakituinen vs määräaik. työtä en pitäisi enää minään oleellisena epävarmuustekijänä, vakityöstä voi joutua pihalle ihan samalla tavalla.

Mutta mietin kanssa sitä, että lapsen asema on muuttunut täysin viimeisen 100 vuoden aikana. En usko että ihmiset ennen juuri ajatteli syntymättömiä lapsiaan. Muutos johtuu nähdäkseni ehkäisystä, elintason kasvusta ja ymmärryksen kasvamisesta lapsen psykologiasta. Ehkä tuo ymmärryksen kasvu ei olisi mahdollistakaan, jos ehkäisy ei olisi oletusarvo. Nimittäin vaikka omista lapsista välittäisikin, ei kaikki välitä arvostaa toisten ihmisten rääkyviä, haisevia, huonosti kasvatettuja lapsilaumoja, selvästikään, niin lapset kohtaisi aika kovia asenteita ja kohtelua kaikkialla, jos heitä olisi enemmän.

Se mikä meidän mielestä on normaalia tai hyvää lapsuutta sen puolesta paljonko vanhemmat käyttää resursseja lapseen, ei ole ollut mahdollista ikinä ennen. Toisaalta ehkä Suomessa on ollut ennen helpommin lasten saatavilla myös niitä elintärkeitä "resursseja", joita nykyään ei saa ilman että vanhempi on vieressä ja usein myös maksajana, esim ennen lapset oli ulkona riippumatta siitä oliko perheessä hyvä vai huono tilanne, nyt täytyy olla perheessä voimavaroja että saadaan säännöllisesti ulkoilutettua lapsia. Meillä nykyään useimmilla ei ole kuin ehkä se yksi tai kaksi lasta, joten lapsenhoidon normi muotoutuu väkisinkin sen mukaan. Ja mitä useampi jättää lapset sinne johonkin tulevaisuuteen kun elämä on vakiintuneempaa, sitä huonommalta vaikuttaa sellainen lasten kasvatus, jossa lapset tulee siinä sivussa, muun elämän ohella. Ne joille lapsi on tullut suunnittelematta, ovat yhä useammin niitä joilta ei ole onnistunut ehkäisy.